maailmassa, niin hukassa

 en jaksais enää ees hengittää
ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se
on vitun raskasta jatkaa taas
kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä,
tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny – se on sussa. 

Aina ku sä lähet niin mut valtaa suunnaton kipu ja miljoonat kyyneleet tulvii pitkin mun poskii..

On vaan niin tyhjää ilman sua.
Mun pään valtaa,tuska,kaipuu,yksinäisyys..
Mun täytyy oppia elämään myös ilman sua vaikka en haluisikaan.
Muuten tästä ei tuu mitään.
Pää räjähtää tuhansiks pieniks kappaleiks ympäri maailmaa.

Tänää tullu itkettyy monet kyyneleet...
On vaan niin kova ikävä...

be mine , forever.

Pienikin hetki erossa susta saa mun silmäkulmaan kyyneleen.
En vaan pärjää ilman sua. Sä tuot rikkautta mun elämään. <3
Ilman sinua en varmaan tietäisi mitä rakkaus on.

On ihanaa saada käpertyy sun kainaloon ja vaan olla. Sellasest mä tykkään.
Sit välil jotain jännittävää ja erilaista.
Mä vaan pelkään et jonaki päivänä en enää saa sua mun viereen.
En halua menettää sua , ilman sua en tiiä kuka mä oon.

jos sut menetän, must puolet kuolee, samal sydän, en tiiä kauan tät viel kestää, mut on vaa pakko jaksaa eteepäin.Koko sydämelläni nää kyyneleet mä itken sulle...♥

Täytyynyt vaan oottaa sossujen päätöstä et saadaanko me olla enää yhessä....toivottavast ne tajuaa sen verran et ne tappaa mut jos ne tekee sen päätöksen mitä mä pelkään... ):

Mut nyt on pakko sanoa et mua vituttaa. Mua vituttaa se et rakas menee kuskiks ku sitä käsketää. Koska se raukka ei osaa sanoa ei niin kaikki käyttää sitä hyväksee. Ei se ole oikein...

Se ei saa kiitosta ja joutuu valvomaa koko yön ja kattelemaa kännisiä ihmisiä, mitä kivaaa siinä on ?

En ymmärrä. + se on kamalan äkänen sitte kun nähään koska se ei oo saanu nukuttuu...Ehkä mä nyt yritän opettaa sille sen tärkeen sanan EI.

 

 

Tää rauhattomuus vain

Kaikki oli hyvin - hetken.
Nyt mä oon taas siinä pisteessä et mä en enää hallitse itteeni.
Kaikki pelottaa.
Mä pelkään kauheesti koulua , eniten niitä ihmisii mitä siel on.
Mä pelkään sitä et mä joudun taistelemaan niitä vastaan.
Entä jos mä häviin ?
Mitä sitte käy ?
Entiiä.

Sen mä tiedän et mä oon yksin.
Koulussa mulla on vaan tasan yks ihminen keneen mä voin turvautua.
Oon satavarma et täst vuodest tulee yhtä helvettiä....miten mä kestän ? En kai mitenkään mut pakko se on yrittää.
Mua ei ois tääl ees enää jos mun rakas ei pitäis musta huolta <3 , onneks mul on ees se pitämäs mun puolii täs julmas maailmas.....

Tuntuu niin tyhjält tää maailma
jos ei oo rakkait lainkaan.

Isi sanoi et jos mä vielä kerranki viiltelen nii saan selkää.
Millanen ihminen uhkaa hakata oman lapsensa ?
Mua alko oikeesti pelottaa, koska mulla on nyt tosi vaikeeta ja en osaa sanoo tuunko mä tekemään näin vai en.
Jokatapauksessa isillä ei oo mitään oikeutta hakata mua sen takii et mul on paha olo.

Mummo alkoi taas haistattelee mulle.... Menin puolustamaan isin naisystävää kun mummo alkoi sille huutamaan yms....
Sieltä tuli vaan että '' haista sinäkin vittu !! Sulla ei ole enää ikinä mitään asiaa tänne !!! ''
Vastasin vaan että levitä eteen niin minä haistan :-))

Mummo oli niin päissään että pasko housuun, kaatuili koko ajan maahan eikä silmätkää meinannu pysyy auki.
Isi sit ''vähän'' ärähti kun se rupes sen naisystävää haukkumaa ja heitti sen sisälle monta kertaa kun ei siellä meinannu pysyy eikä osannu pitää turpaansa kiinni.

Kysyinpä sitte lupaa mennä rakkaalle yöks kun en sinne halunnu lähtee ja luvan sain.
Ei ollu kauheen kivaa jättää 8 vuotiasta pikkuveljee sinne 4 kännisen ihmisen kanssa...
Onneks edes yks oli hieman vähemmän päissään kun muut.
Isi ja sen kaveri lähti loppujen lopuks baariin ja jätti veljeni mummon kanssa mökille.
En tiedä lähtikö isin naisystäväkin.