sä lähdit pois & minä jäin yksin

Ikävoin sitä päivää kun sut omakseni sain

Olit täydellinen mutta minä nolla vain

Ajattelin ettei siitä tulis mitään

Mutta sinä lupasit aina vain kiinni pitää

Kuinka onneton olit kuinka näännyit

Yritin rakastaa ja antaa sulle kaiken

Se ei vaan riittänyt joltain toiselta saat sen

En tuu koskaan sua unohtaan aarre

Rikkauksista suurin nyt mulle pelkkä haave

Unelmat murskaantui ja sydän jäi sulle

Voisinpa vaan herätä sun kainalosta

Muistot syö mua sisältä ja sattuu

Voisipa ensimmäiseen hetkeemme palattuu

Tekisin susta maailman onnellisimman

Tuun sua rakastamaan nyt ja aina...

Itket kyyneleesi pisaraan viimeiseen.

Muhun sattuu, koska viime yö oli mitä hirvein
Eräs minulle tärkeä nimeltä mainitsematon henkilö heilui puukon kanssa ja oli koko ajan kuristamassa itseään sähköjohdoilla ja selitti kuinka kovasti hän haluaa pois.. Hän ei jaksa enää.
Onneksi kävi ottamassa lääkkeet ja rauhottui huomattavasti...
Silti ne pahat sanat mitä se sano ei katoo mun mielest koskaa...

Olen katsonut aurinkoa silmiin,
Kiivennyt portaat taivaaseen.
Olen vaeltanut taivaankantta pitkin
Löytääkseni luokses uudelleen.
Olen kysynyt tähdiltäkin tietä
Avaruudessa ääneen huutaen. 

 Hiljainen kyynel tippu, maailma on kipeä

Mul on niin paha olo
Mua on satutettu tosi monesti mut aina mä oon jaksanu, enää en jaksa

Tää tuntuu tosi pahalta, tää satuttaa
Mä oikeesti yritän olla parempi ihminen mut silti kenellekkää ei kelpaa.

Tulisipa edes yksi ilta

etten olisi vähääkään särkynyt

ei tarvitsisi pyyhkiä kyyneleitä

tähdet eivät voi loistaa ilman sinua

Lupasit ettet ikinä lähde...joten missä olet nyt ? 
Mä tarvitsen rakkautta, ymmärrystä , voimaa, vapautta.
Mut mistä mä sitä saan kun ei ole ketään kuka sitä vois antaa ?

Joka päivä odotan että olisit minun taas

Me nauroimme
Me suuutelimme
Me halasimme
Me riitelimme
Me juttelimme
Me hymyilimme
Me rakastimme
Se teki meistä meidät.
Olit maailmani.

nyt tekee mieli ranteet auki puukol vetää
eihän se enää tuu liikuttaa ketää
ku kohta voin haudassani yksin lepää 
 en voinu aikanaan mun unelmia köyttää
ne lähti leijuu ja en voi enää niitä löytää
en jaksa enää apuakaan pyytää
te ette enää välitä musta sitä on turha kiistää